Taustatietoa tästä pullukasta heti alkuun.

Oon keväällä 30 vuotta täyttävä kotiäiti, jonka jaloissa vipeltää 3-vuotias poika ja 1-vuotias tyttö. Massaa aloin keräämään kymmenen vuotta sitten kun tapasin mieheni ja liikunta jäi ja jumittauduttiin kotiin kattomaan leffoja ja herkuttelemaan. Lisäksi juhlittiin, juhlittiin, juhlittiin ja juhlittiin. Minussa nämä vuodet näkyy, miehessä ei. Jännä, mutta hyvä, että toinen meistä edes on kuosissa. Viitisentoista viimeisintä kiloa on jäämistöä raskauksista, mutta olihan niitä ihan liiaksi jo ennen raskauksiakin.

20.1.2014 hyppäsin klassisesti maanantai-aamuna vaakaan ja päätin, että nyt saa tekosyyt riittää. Nyt muuttuu elämäntavat eikä vedetä millään pussikeittokuurilla. Syömällä ne kilot on tullu ja syömällä ne myös aika pitkälti lähtee. Täytyy vaan oppia järkevä ja uusi tapa syödä. Ihan itseni, mutta myös lasteni takia. Lukema puntarissa oli kokonaiset 113,9kg. Tämä oli karmaisevaa huomata, mutta tajusin myös, että en ole pitänyt itteeni ollenkaan niin painavana, vaikka olenkin ollut kovin tietoinen omista ihroistani. Oon säästynyt terveysongelmilta järjettömästä ylipainosta huolimatta ja liikkuakin jaksan. Alkaa olla viimeset hetket myös pitää tää terveys ja alkaa voida todella paremmin kaikin tavoin.

Tervetuloa mukaan seuraamaan!