Jeps, eli blogini vanhat postaukset plus sitten tulevat postaukset löytyy osoitteesta

 

fat-to-fit-project.blogspot.com

 

Lähden opettelemaan bloggeriin kun tää ei jostain syystä mun tabletilla oikein ole pelittänyt. Tervetuloa seuraamaan sinne siis :)

 

 

Tänään on salipäivä ja otan testiin superdieetti extran tehotreenin. Pelkkä ajatuskin ohjetta lukiessa ja tekniikkavideoita kattoessa saa lihakset polttelemaan, mut oli se hankalaa alkuun niiden superinkin treenien kanssa. Tästäpä hieman tsemppiä illan koitokseen...

 

 

Mulle on ilmaantunut erittäin ikävänä ongelma tän elämäntaparemontin myötä. Musta tuntuu, että ystävyys yhden mun tärkeimmän ystävän kanssa on vähän hiipunut. Ei jotenkin enää nähdä niin paljoa ja kun nähdään, niin välillä minusta tuntuu et ilmassa on jonkinlaista vaivaantuneisuutta.

Mulle ystävät on todella tärkeitä. Erityisesti viime vuosina on korostunut niiden ystävien tärkeys, jotka asuvat samalla paikkakunnalla. Niitä ei ole liikaa. Lähimmät ja pitkäaikaisimmat ystävät on muuttaneet opiskelujen ja töiden mukana kuka mihinkin.. toiset kauemmas ja toiset vähän lähemmäs, mut etäisyyttä on kuitenkin niin paljon, et toisia heistä näen vain muutaman kerran vuodessa, toisia ehkä kerran kuussa, mut ei juurikaan sen useemmin. Välimatkat ei ole kuitenkaan vaikuttaneet meidän väleihin mitenkään, eli hauskaa on aina kun nähdään, juttelulle ei meinaa tulla loppua ja aina voi jatkaa siitä mihin viimes on jääty. Toki yhteyttä pidetään soittelemalla ja esimerkiksi facebookissa silloin kun ei nähdä. Mutta mua ihmetyttää se, et miksi välit on alkaneet rakoilla niihin ystäviin jotka olis lähellä. Itseasiassa kylläkin luulen tietäväni selityksen näihin rakoiluihin.

Yksi ystävä alkoi ottaa etäisyyttä vähän sen jälkeen kun sain lapsen. Ja yhteydenpito lakkasi oikeastaan kokonaan kun meille syntyi toinen. Rivien välistä olen antanut itseni ymmärtää, että hän ei ole tullut raskaaksi yrityksestä huolimatta. Tilanne on tietysti surullinen, kipeä ja hankala, mutta en voi yrityksestä huolimatta oikein ymmärtää, miksi mun perhe on este meidän ystävyydelle? Toisinaan kykenen asettumaan tämän ystäväni (voinko puhua ystävästä edes enää kun ei olla nähty varmaan puoleen vuoteen vaikka asutaan vain parin kilometrin säteellä..?!) asemaan ja ymmärränkin, miksi tilanne voi olla hänelle vaikea, mutta toisessa hetkessä en voi vaan käsittää. Alkuun yritin pitää yhteyttä, mutta huomasin pian, että koskaan hän ei ollut kotona kun olisin voinut mennä käymään tai jotain vastaavaa.. ja koskaan ei soitellut ja ehdottanut tulevansa itse meille tai pyytänyt mua sinne. En mä sitten enää ole jaksanut soitella.

Nyt pelkään, että etäännyn toisesta ystävästä tämän elämäntaparemontin myötä. Kyse ei ole siitä, että tää "projekti" veis mun kaiken ajan. Kyse ei ole siitä, ettenkö ole soitellut tai pyytänyt käymään. Itse olen välillä ihan tunkenut kylään, koska on tuntunut että muuten ei enää nähdä kuin salilla kerran viikossa. Tähänkin luulen tietäväni syyn. Me ollaan molemmat oltu jo vuosikausia ylipainoisia ja kokeiltu ihmekuureja yhdessä ja erikseen ja jaettu niiden yritysten onnistumiset ja pettymykset ja muutoinkin vuoroin naurettu omalle saamattomuudelle ja säälittävyydelle ja sitten taas surkuteltu niitä yhdessä. Herranjumala, onko lihavuus ollut se meidän juttu?! Todella surullista jos näin tosiaan on. On meillä mun mielestä paljon muutakin yhteistä kuin läskimakkarat ja se saamattomuus mitä niiden nujertaminen on tähän saakka ollut. Meiltä molemmilta löytyy lapsia, meidän miehet on vanhoja hyviä kavereita keskenään, meillä on todella samantyyppinen huumori, tykätään sisustaa, tykätään vieläpä aika paljon samasta tyylistä.  Siitä noin alkuun muutamia. Mut niin, nyt minusta tuntuu, että mun edistyminen tän ylipainolastin kanssa on saanut välit rakoilemaan. Toisaalta ymmärrän - tai ainakin edes yritän ymmärtää. Mut mä oon kyllä yrittänyt pyytää mukaan lenkille, salille olen saanutkin ja kerran viikossa käydään. Lenkkeilystä hän ei innostu yhtään. Sääli siinä mielessä, että ruokavalion lisäksi juuri tuo lenkkeily on se mikä sen rasvan saa palamaan ja sentit karisemaan. Itsekuri on myös vielä huonompi kuin mulla ja päättäväisyys ei ole yhtä vahvaa.Tokihan minäkin olen nyt lipsuillut ja munkaan asenteessa ei ole viime viikolla kehumista ollut, mutta uskon vakaasti pääseväni ruotuun nyt taas kun tuo dieetti iski päälle. Mut niin, en oikeen tiedä miten enempää voisin auttaa. Dieetistä tai muutoksestani en hänelle ole enää alkuinnostuksen jälkeen viitinyt paljoa puhella, koska se vaivaa häntä selvästi. En ole ainakaan omasta mielestäni yrittänyt korostaa millään keinoin omaa edistymistäni. Olen vastannut jos on kysytty, mutta muuten pitelen tästä suuni aika lailla supussa. Alkuun kerroin kyllä mitä oon tehnyt ja miten on mennyt ja hehkutin superdieettiä ja kuinka oon tyytyväinen siihen mitä se on saanut aikaan, mut parin viikon jälkeen lopetin kyllä kun huomasin, että aihe sai aikaan vaivaantunutta hiljaisuutta välillä. Surettaa kyllä jos tässä päädytään samaan tilanteeseen kuin tuon toisenkin ystävän kanssa.

Onko kenelläkään muulla samanlaisia kokemuksia? 

Tää viikko on tosiaan mennyt vähän niin ja näin. Oon noudattanut välillä ohjeistusta, mutta on kyllä tullut napsittua ylimääräisiä välipalojakin ja herkuittakaan ei ole päästy. Ottaa päästä, mutta onneksi huomenna alkaa se extra ja mieskin palaa töihin, joten arkirutiinit palaa normaaliin kuosiin. Täytyy sanoo, et onneks miehen loma oli vaan viikon.Jos tähän väliin nyt olis osunut joku 4vkon kesäloma, niin olisinkohan kerennyt turvota takaisin lähtömittoihin, vai olisinko ymmärtänyt tarrata niskasta kiinni ja palata ruotuun.. Tämä ajatus mielessä extraan ja sitä tulevaa kesälomaa kohti, mikä toki on vielä kuukausien päässä, eli eiköhän tässä ehdi enempi oppimaan ja sisäistämään. Mut niin sen vaan taas huomas, et ei sitä ookkaan niin muuttunut kuin kuvitteli ja eihän tällaset vuosia itsessä muhineet tavat voikaan muutamassa viikossa kadota jos ei oikeesti keskity siihen mitä on tekemässä. Mun ajatus ja ote harhaili ja tuloksena todennäköisesti 1-2kg turvotuspöhötystä joka toivottavasti lähtee vauhdilla pois. 

Eilen oli omalla kohdallani katastrofaalinen päivä syömisten osalta. Painatin menemään osotteesta toiseen kuin hullu ja mitään syömisiä en ollut suunnitellut. Ei hyvä, ei ollenkaan hyvä. Tuloksena päivän aterioiksi saatiin asiallinen aamupala noin klo.9:00, seuraavan kerran kaksi kahvipöytää onnistuneesti ohittaneena kaupassa irttarihyllyllä klo: 16:00. Kotona n.18:00 edellisen päivän tortilla-ainesten jämistä valmistin ihan asiallisen tortillan ja loppuillan podin huonoa omaatuntoa ja itseinhoa sohvanpohjalla enkä syönyt yhtään mitään. Tervettä. Jeeeeeeeees. Että semmonen päivä. Tänään on ollu kauhee päänsärky koko aamun varmaan noista irttareista johtuen. Ainakin sillon viimes kun niitä vedin niin heräsin yölläkin kaameeseen pääkipuun. Ja se turvotus. Tää turvotus. Onneksi se katoo toivottavasti parissa päivässä.

Mä tarvin ilmeisesti just jotain tollasia lyhkäsiä jaksoja, joilla sit kykenen pysymään ruodussa. Jos vaihdan vapaalle, niin helposti menee ylimääräistä. Tää siis todella hyvään saumaan nyt tää extra.  Tarviis tehdä ajatuksen kanssa suunnitelma miten etenen sit sen extran jälkeen. Todennäköisesti jokin jatko-ohjeistus senkin jälkeen on luvassa, mut kun mulla tätä massaa on tiputtaa vähän enemmänkin niin voi olla et vaatii välillä tiukempaa jaksoa. Extran ohjeet nimittäin sen hiilarittoman superin jälkeen tuntuu pelottavan hiilaripitoiselle, mut toki ymmärrän et ei niin tiukkaa dieettiä voi noudattaa jatkuvaan. Ehkä vedän sit superia ja extraa vuoronperään et saan painon alemmas ja oon valmis vaikkapa johonkin toiseen valmennukseen.. täytyy laittaa mietintään toi jatko. Kun on selkeempiä päämääriä niin on helpompi tarttuu sitten siihen haasteeseenkin. Tekis mieli käydä kehonkoostumusmittauksessa niin sais siitä sit lisämotivaatiota treeniinkin. Vois seuraa tuloksia silläkin saralla, koska mun tavote on myös kasvattaa sitä lihasmassaa eikä vaan saada läskiä sulamaan. Kivempi kun alta tulee sit jotain mitä paljastaa :)

Aurinkoista sunnuntaita kaikille, vaikka vähän mustana mieli nyt onkin itellä. Ei muuta kuin leuka pystyyn ja uudella tsempillä tänäh päivään ja tuleviin viikkoihin. Eiköhän tästäkin jotain taas oppinu. Toivottavasti.

 

 

Mun mies on tämän viikon ollut lomalla. Se on ihanaa ja meillä on ollut paljon aikaa tehdä koko perheellä juttuja ja tietysti myös helpottaa mun arkea kun ei yksin tarvii hoitaa päiviä lasten kanssa. Oonpa kuitenkin huomannut, että kaiken sen mukavan vastapainoksi mun dieettiarki ja rutiinit on kussu siinä sivussa. Jotenkin päivärytmi ei oo samanlainen ja kun itsellä on enempi aikaa tehdä omia juttujakin, niin ruokailujen kanssa on ollut haastetta. Ei olis ollut, jos olisin suunnitellut syömiseni edes puolivalmiiksi, mutta kun en ole. No ei tässä nyt mitään hirveetä katastrofia ole tapahtunut, mutta täysin en kuitenkaan ole tätä superin ja extran väliin jäävää viikkoa noudattanut ohjeistuksen mukaan. Oon kuitenkin pyrkinyt syömään fiksusti sitä kotiruokaa mitä meillä on ollut. Ja ainakin aamiainen, toinen päivän lämpimistä ruuista ja välipala on olleet dieetin mukaiset. Eli ihan hyvin silti. Ja hei, liikkunut oon enemmän kuin muilla viikoilla! Eli ehkä voin olla ihan hyvillä mielin. Vaikka superdieetti menikin tosi tiukasti ohjeistusta noudattaen, niin en haluu tehdä siitä itselleni elämäntapaa. Se on ehkä se asia mikä mun tarvii saada painettuu päähäni. Oon nimittäin tässä tän viikon aikana potenut huonoa omaatuntoa muun muassa siitä että söin LOHIKEITTOA. Voi tsiisus. Onneksi tää asia nyt ehkä viimeistään tässä ylös kirjoittaessa saa vähän fiksummat mittasuhteet tätä mun tavotetta silmälläpitäen :D Ainakin naurattaa jo koko asia näin jälkikäteen. 

^SE lohikeitto. Ja unohdin et leipäki meni siinä sivussa. Hups. Mut nou hätä :)

 

Mut juuri tuosta asiasta puhuinkin miehelle tässä yhtenä iltana. Sanoin, että pelkään tulevani liian ankaraksi ittelleni. Ehkä toi vähän heijastelis siihen suuntaan. Kun dieettaa tiukalla ruokavaliolla (ja vaikka mun tapauksessa olikin kyse vain kuudesta viikosta) niin se varmaan voi jäädä päälle. Varsinkin jos ei oo oikeen jäsennellyt päässään sitä asiaa. Mulla on nyt edessä se toinen kuusviikkonen extran parissa. Odotan innolla ohjeita ja että pääsen niitä noudattamaan ja paino lähtis laskemaan ja alkaisin nähdä lisää tuloksia. Lähtökohtasesti oon nyt kuitenkin päättänyt jo lipsuilla ohjeista niillä synttäreillä mitä tolle ajalle osuu. Toki sitten muuten meinaan pitää tiukkaa linjaa ja tehdä mitä käsketään, koska kyllä mun tavote olis silti saada painoo alas mahdollisimman paljon. Kun pudotettavaa on näin paljon, niin luulen että kyllästyisin jos muutosta ei tapahtuis. Vaikka kyse onkin elämäntavan muutoksesta, niin silti. Jos saa nopeemmin tulosta aikaan niin se motivoi pitämään ja muokkaamaan niitä tapoja, kuin että jos paino ei oikeen putois vaikka yrittäiskin tehdä muutoksia. Fitfarmin ohjeistukseen mun on helppo luottaa, koska itse sain sillä tuloksia aikaan. Ja siinä on paljon mitä voi oikeesti ottaa ihan tavaksi!