fat-to-fit-project.blogspot.com

Lähden opettelemaan bloggeriin kun tää ei jostain syystä mun tabletilla oikein ole pelittänyt. Tervetuloa seuraamaan sinne siis :)

Tänään on salipäivä ja otan testiin superdieetti extran tehotreenin. Pelkkä ajatuskin ohjetta lukiessa ja tekniikkavideoita kattoessa saa lihakset polttelemaan, mut oli se hankalaa alkuun niiden superinkin treenien kanssa. Tästäpä hieman tsemppiä illan koitokseen...

Mulle on ilmaantunut erittäin ikävänä ongelma tän elämäntaparemontin myötä. Musta tuntuu, että ystävyys yhden mun tärkeimmän ystävän kanssa on vähän hiipunut. Ei jotenkin enää nähdä niin paljoa ja kun nähdään, niin välillä minusta tuntuu et ilmassa on jonkinlaista vaivaantuneisuutta.

Mulle ystävät on todella tärkeitä. Erityisesti viime vuosina on korostunut niiden ystävien tärkeys, jotka asuvat samalla paikkakunnalla. Niitä ei ole liikaa. Lähimmät ja pitkäaikaisimmat ystävät on muuttaneet opiskelujen ja töiden mukana kuka mihinkin.. toiset kauemmas ja toiset vähän lähemmäs, mut etäisyyttä on kuitenkin niin paljon, et toisia heistä näen vain muutaman kerran vuodessa, toisia ehkä kerran kuussa, mut ei juurikaan sen useemmin. Välimatkat ei ole kuitenkaan vaikuttaneet meidän väleihin mitenkään, eli hauskaa on aina kun nähdään, juttelulle ei meinaa tulla loppua ja aina voi jatkaa siitä mihin viimes on jääty. Toki yhteyttä pidetään soittelemalla ja esimerkiksi facebookissa silloin kun ei nähdä. Mutta mua ihmetyttää se, et miksi välit on alkaneet rakoilla niihin ystäviin jotka olis lähellä. Itseasiassa kylläkin luulen tietäväni selityksen näihin rakoiluihin.

Yksi ystävä alkoi ottaa etäisyyttä vähän sen jälkeen kun sain lapsen. Ja yhteydenpito lakkasi oikeastaan kokonaan kun meille syntyi toinen. Rivien välistä olen antanut itseni ymmärtää, että hän ei ole tullut raskaaksi yrityksestä huolimatta. Tilanne on tietysti surullinen, kipeä ja hankala, mutta en voi yrityksestä huolimatta oikein ymmärtää, miksi mun perhe on este meidän ystävyydelle? Toisinaan kykenen asettumaan tämän ystäväni (voinko puhua ystävästä edes enää kun ei olla nähty varmaan puoleen vuoteen vaikka asutaan vain parin kilometrin säteellä..?!) asemaan ja ymmärränkin, miksi tilanne voi olla hänelle vaikea, mutta toisessa hetkessä en voi vaan käsittää. Alkuun yritin pitää yhteyttä, mutta huomasin pian, että koskaan hän ei ollut kotona kun olisin voinut mennä käymään tai jotain vastaavaa.. ja koskaan ei soitellut ja ehdottanut tulevansa itse meille tai pyytänyt mua sinne. En mä sitten enää ole jaksanut soitella.

Nyt pelkään, että etäännyn toisesta ystävästä tämän elämäntaparemontin myötä. Kyse ei ole siitä, että tää "projekti" veis mun kaiken ajan. Kyse ei ole siitä, ettenkö ole soitellut tai pyytänyt käymään. Itse olen välillä ihan tunkenut kylään, koska on tuntunut että muuten ei enää nähdä kuin salilla kerran viikossa. Tähänkin luulen tietäväni syyn. Me ollaan molemmat oltu jo vuosikausia ylipainoisia ja kokeiltu ihmekuureja yhdessä ja erikseen ja jaettu niiden yritysten onnistumiset ja pettymykset ja muutoinkin vuoroin naurettu omalle saamattomuudelle ja säälittävyydelle ja sitten taas surkuteltu niitä yhdessä. Herranjumala, onko lihavuus ollut se meidän juttu?! Todella surullista jos näin tosiaan on. On meillä mun mielestä paljon muutakin yhteistä kuin läskimakkarat ja se saamattomuus mitä niiden nujertaminen on tähän saakka ollut. Meiltä molemmilta löytyy lapsia, meidän miehet on vanhoja hyviä kavereita keskenään, meillä on todella samantyyppinen huumori, tykätään sisustaa, tykätään vieläpä aika paljon samasta tyylistä.  Siitä noin alkuun muutamia. Mut niin, nyt minusta tuntuu, että mun edistyminen tän ylipainolastin kanssa on saanut välit rakoilemaan. Toisaalta ymmärrän - tai ainakin edes yritän ymmärtää. Mut mä oon kyllä yrittänyt pyytää mukaan lenkille, salille olen saanutkin ja kerran viikossa käydään. Lenkkeilystä hän ei innostu yhtään. Sääli siinä mielessä, että ruokavalion lisäksi juuri tuo lenkkeily on se mikä sen rasvan saa palamaan ja sentit karisemaan. Itsekuri on myös vielä huonompi kuin mulla ja päättäväisyys ei ole yhtä vahvaa.Tokihan minäkin olen nyt lipsuillut ja munkaan asenteessa ei ole viime viikolla kehumista ollut, mutta uskon vakaasti pääseväni ruotuun nyt taas kun tuo dieetti iski päälle. Mut niin, en oikeen tiedä miten enempää voisin auttaa. Dieetistä tai muutoksestani en hänelle ole enää alkuinnostuksen jälkeen viitinyt paljoa puhella, koska se vaivaa häntä selvästi. En ole ainakaan omasta mielestäni yrittänyt korostaa millään keinoin omaa edistymistäni. Olen vastannut jos on kysytty, mutta muuten pitelen tästä suuni aika lailla supussa. Alkuun kerroin kyllä mitä oon tehnyt ja miten on mennyt ja hehkutin superdieettiä ja kuinka oon tyytyväinen siihen mitä se on saanut aikaan, mut parin viikon jälkeen lopetin kyllä kun huomasin, että aihe sai aikaan vaivaantunutta hiljaisuutta välillä. Surettaa kyllä jos tässä päädytään samaan tilanteeseen kuin tuon toisenkin ystävän kanssa.

Onko kenelläkään muulla samanlaisia kokemuksia? 

Tää viikko on tosiaan mennyt vähän niin ja näin. Oon noudattanut välillä ohjeistusta, mutta on kyllä tullut napsittua ylimääräisiä välipalojakin ja herkuittakaan ei ole päästy. Ottaa päästä, mutta onneksi huomenna alkaa se extra ja mieskin palaa töihin, joten arkirutiinit palaa normaaliin kuosiin. Täytyy sanoo, et onneks miehen loma oli vaan viikon.Jos tähän väliin nyt olis osunut joku 4vkon kesäloma, niin olisinkohan kerennyt turvota takaisin lähtömittoihin, vai olisinko ymmärtänyt tarrata niskasta kiinni ja palata ruotuun.. Tämä ajatus mielessä extraan ja sitä tulevaa kesälomaa kohti, mikä toki on vielä kuukausien päässä, eli eiköhän tässä ehdi enempi oppimaan ja sisäistämään. Mut niin sen vaan taas huomas, et ei sitä ookkaan niin muuttunut kuin kuvitteli ja eihän tällaset vuosia itsessä muhineet tavat voikaan muutamassa viikossa kadota jos ei oikeesti keskity siihen mitä on tekemässä. Mun ajatus ja ote harhaili ja tuloksena todennäköisesti 1-2kg turvotuspöhötystä joka toivottavasti lähtee vauhdilla pois. 

Eilen oli omalla kohdallani katastrofaalinen päivä syömisten osalta. Painatin menemään osotteesta toiseen kuin hullu ja mitään syömisiä en ollut suunnitellut. Ei hyvä, ei ollenkaan hyvä. Tuloksena päivän aterioiksi saatiin asiallinen aamupala noin klo.9:00, seuraavan kerran kaksi kahvipöytää onnistuneesti ohittaneena kaupassa irttarihyllyllä klo: 16:00. Kotona n.18:00 edellisen päivän tortilla-ainesten jämistä valmistin ihan asiallisen tortillan ja loppuillan podin huonoa omaatuntoa ja itseinhoa sohvanpohjalla enkä syönyt yhtään mitään. Tervettä. Jeeeeeeeees. Että semmonen päivä. Tänään on ollu kauhee päänsärky koko aamun varmaan noista irttareista johtuen. Ainakin sillon viimes kun niitä vedin niin heräsin yölläkin kaameeseen pääkipuun. Ja se turvotus. Tää turvotus. Onneksi se katoo toivottavasti parissa päivässä.

Mä tarvin ilmeisesti just jotain tollasia lyhkäsiä jaksoja, joilla sit kykenen pysymään ruodussa. Jos vaihdan vapaalle, niin helposti menee ylimääräistä. Tää siis todella hyvään saumaan nyt tää extra.  Tarviis tehdä ajatuksen kanssa suunnitelma miten etenen sit sen extran jälkeen. Todennäköisesti jokin jatko-ohjeistus senkin jälkeen on luvassa, mut kun mulla tätä massaa on tiputtaa vähän enemmänkin niin voi olla et vaatii välillä tiukempaa jaksoa. Extran ohjeet nimittäin sen hiilarittoman superin jälkeen tuntuu pelottavan hiilaripitoiselle, mut toki ymmärrän et ei niin tiukkaa dieettiä voi noudattaa jatkuvaan. Ehkä vedän sit superia ja extraa vuoronperään et saan painon alemmas ja oon valmis vaikkapa johonkin toiseen valmennukseen.. täytyy laittaa mietintään toi jatko. Kun on selkeempiä päämääriä niin on helpompi tarttuu sitten siihen haasteeseenkin. Tekis mieli käydä kehonkoostumusmittauksessa niin sais siitä sit lisämotivaatiota treeniinkin. Vois seuraa tuloksia silläkin saralla, koska mun tavote on myös kasvattaa sitä lihasmassaa eikä vaan saada läskiä sulamaan. Kivempi kun alta tulee sit jotain mitä paljastaa :)

Aurinkoista sunnuntaita kaikille, vaikka vähän mustana mieli nyt onkin itellä. Ei muuta kuin leuka pystyyn ja uudella tsempillä tänäh päivään ja tuleviin viikkoihin. Eiköhän tästäkin jotain taas oppinu. Toivottavasti.

Mun mies on tämän viikon ollut lomalla. Se on ihanaa ja meillä on ollut paljon aikaa tehdä koko perheellä juttuja ja tietysti myös helpottaa mun arkea kun ei yksin tarvii hoitaa päiviä lasten kanssa. Oonpa kuitenkin huomannut, että kaiken sen mukavan vastapainoksi mun dieettiarki ja rutiinit on kussu siinä sivussa. Jotenkin päivärytmi ei oo samanlainen ja kun itsellä on enempi aikaa tehdä omia juttujakin, niin ruokailujen kanssa on ollut haastetta. Ei olis ollut, jos olisin suunnitellut syömiseni edes puolivalmiiksi, mutta kun en ole. No ei tässä nyt mitään hirveetä katastrofia ole tapahtunut, mutta täysin en kuitenkaan ole tätä superin ja extran väliin jäävää viikkoa noudattanut ohjeistuksen mukaan. Oon kuitenkin pyrkinyt syömään fiksusti sitä kotiruokaa mitä meillä on ollut. Ja ainakin aamiainen, toinen päivän lämpimistä ruuista ja välipala on olleet dieetin mukaiset. Eli ihan hyvin silti. Ja hei, liikkunut oon enemmän kuin muilla viikoilla! Eli ehkä voin olla ihan hyvillä mielin. Vaikka superdieetti menikin tosi tiukasti ohjeistusta noudattaen, niin en haluu tehdä siitä itselleni elämäntapaa. Se on ehkä se asia mikä mun tarvii saada painettuu päähäni. Oon nimittäin tässä tän viikon aikana potenut huonoa omaatuntoa muun muassa siitä että söin LOHIKEITTOA. Voi tsiisus. Onneksi tää asia nyt ehkä viimeistään tässä ylös kirjoittaessa saa vähän fiksummat mittasuhteet tätä mun tavotetta silmälläpitäen :D Ainakin naurattaa jo koko asia näin jälkikäteen. 

^SE lohikeitto. Ja unohdin et leipäki meni siinä sivussa. Hups. Mut nou hätä :)

Mut juuri tuosta asiasta puhuinkin miehelle tässä yhtenä iltana. Sanoin, että pelkään tulevani liian ankaraksi ittelleni. Ehkä toi vähän heijastelis siihen suuntaan. Kun dieettaa tiukalla ruokavaliolla (ja vaikka mun tapauksessa olikin kyse vain kuudesta viikosta) niin se varmaan voi jäädä päälle. Varsinkin jos ei oo oikeen jäsennellyt päässään sitä asiaa. Mulla on nyt edessä se toinen kuusviikkonen extran parissa. Odotan innolla ohjeita ja että pääsen niitä noudattamaan ja paino lähtis laskemaan ja alkaisin nähdä lisää tuloksia. Lähtökohtasesti oon nyt kuitenkin päättänyt jo lipsuilla ohjeista niillä synttäreillä mitä tolle ajalle osuu. Toki sitten muuten meinaan pitää tiukkaa linjaa ja tehdä mitä käsketään, koska kyllä mun tavote olis silti saada painoo alas mahdollisimman paljon. Kun pudotettavaa on näin paljon, niin luulen että kyllästyisin jos muutosta ei tapahtuis. Vaikka kyse onkin elämäntavan muutoksesta, niin silti. Jos saa nopeemmin tulosta aikaan niin se motivoi pitämään ja muokkaamaan niitä tapoja, kuin että jos paino ei oikeen putois vaikka yrittäiskin tehdä muutoksia. Fitfarmin ohjeistukseen mun on helppo luottaa, koska itse sain sillä tuloksia aikaan. Ja siinä on paljon mitä voi oikeesti ottaa ihan tavaksi!

Mut niin, oli siis herkuttelua luvassa. Kurkusta meni alas pieni pala savulohivoileipäkakkua, oikeesti ihan pieni pala juustokakkua ja sit (se mistä en oo niin ylpee..) VIIS keksiä. No nekin oli pieniä, mutta silti! Toiselle kahvikupille ei olis tarvinut ottaa mitään. Otin kuitenkin kaksi keksiä kun olivat niin sairaan hyviä. Mut no, skippasin kuitenkin kolme vielä erilaisempaa keksilajiketta, pullat, suklaapäällysteiset muffinsit ja täytekakun. Ihan tyytyväisenä siis lähdin kotiin.

Kotona iski kuitenkin heti huono omatunto. Vedin lenkkitossut jalkaan ja lähdin reippaalle kävelylenkille, joka venyikin sitten 1,5h mittaiseksi ja sykemittarin mukaan poltin lähes 800kcal :D Ehkä siinä paloi ne herkut mitä aiemmin olin itseeni mättänyt. Siitä tuli hyvä mieli ja vielä paremmaksi se muuttui kun astuin sisään ja vastaan leijui savustetun lohen tuoksu ja mies hääräsi imurin kanssa... Se on oikeesti välillä niin ärsyttävän tehokas, että tunnen itseni ihan luuseriksi. Saa kotona paljon enemmän aikaan, vaikka mun kai se tulis enemmän kodista huolehtia kun nyt en töissäkään käy.. Ei sillä, lapsien hoitaminen kyllä käy minusta ihan työstä ja toisina päivinä sitä jopa toivoo, että kunpa olisikin "oikeissa" töissä.. Mut onhan se silti ihanaa, että on mahdollisuus olla kotona. Vaikka se sitten olisikin pois jostain muusta, mut lapset on pieniä vain kerran.

Nyt heitänkin ilmoille sitten kysymyksen, jota pohdiskelin sitten tuossa eilen illasta.. Jos ja kun joskus aikoo herkutella, niin olisiko silti ihan fiksua vetää ne kaikki päivän viisi normaalia ateriaa? Kun esimerkiksi eilen mulla jäi niiden juhlien takia (tai no ei ne mikään selitys voi olla, olishan mulla voinut olla evästä mukana..) tavallaan väliin lounas ja välipala.. Eli voileipäkakkua lounaaksi ja juustokakkua kekseillä välipalaksi. Voi kääk. Eli kertokaa joku viisas, et olisko ollu parempi syödä silti normaalin ateriarytmin mukaan ja lisäksi noi herkut, vai nipistää just noista normiaterioista?

Sitten tästä väliviikosta. Superdieetti siis loppui eilen. Paino on vähän jumitellut taas ja  tulos kuudessa viikossa -9kg ja senttejä omasta mielestä todella kiitettävästi. Mä muuten lähetinkin Fitfarmille oman muutostarinani superin ajalta ja ilmeisesti sainkin hienosta muutoksesta palkinnoksi ilmaisen liittymisen extraan, eli sinne jatketaan sittenkin :) Voi olla, että tarinani löytyy jossain vaiheessa Fitfarmin facebookista tai nettisivuilta :)

Senteissä tulokset kuudelta viikolta olivat seuraavanlaisia:

rinnanympärys: -5cm

napa: -11cm

lantio: -6cm 

reisi: -4,5cm

haba: -3cm

Nyt edessä on siis väliviikko ennen kuuden viikon extran alkamista. Ohjeistuksen mukaan tällä viikolla tulisi syödä samoin kuin dieetin viimeisellä viikolla. Tulenkin noudattamaan tätä kotona ollessa. Meillä kuitenkin on nyt vähän erilaisempi viikko luvassa kun mies jäi talvilomalle, et vähän kyllä otan vapauksia. Tänään oltiin koko päivä kyläilemässä ystäväperheen luona. En ottanut eväitä mukaan, mutta ei nyt mässättykään. Ihan perus kotiruokaa ja pieni kahvitteluherkku kääretorttupalan muodossa :) Tosin nyt sitten päätettiin miehen kanssa pitää herkkupäivä kun mun syömiset ei muutenkaan ole aamupalaa lukuunottamatta ollut dieetin mukaisia. Eli kävin hakeen irttareita ja niitä saan luvan kanssa napsia tänään, sillä sitten herkut siirtyy seitsemäksi viikkoa vain niiden kolmien synttäreiden varaan, mitkä extran aikaan on. Ja kohtuus niissäkin tietysti! Yhdet noista synttäreistä on omat kolmikymppiset ja niiden juhlinnasta en ole vielä päättänyt.. Voi olla, että ei juhlita vielä, vaan vähän myöhemmin vähän railakkaammissa tunnelmissa :D Saa nähdä.

No lisäksi mies lupasi mulle pienen loman hienon herkkulakon onnistumisen johdosta. Kauheesti nyt ei ole ylimääräistä hotellilomailuun, joten sanoin, että en tarvitse lomaa, mutta mikäli saadaan lapset mummolaan yökylään jonain päivänä, niin voitaisiin käydä yhdessä syömässä ja istumassa iltaa. Kyllä pieni lapsivapaakin käy ihan lomasta kun ei sitä niin usein ole tarjolla :) Voi siis olla, että mikäli tämä suunnitelma toteutuu, niin luvassa olisi ravintolaruokaa ja mahdolliesti vähän viiniä.

Että sellasta. Mut sen kyllä sanon, että mikäli näitä poikkeuspäiviä on luvassa, niin haluun ansaita ne edes osittain. Eli polttelen jo etukäteen kaloreita ettei tarvii potea sitten huonoa omaatuntoa. Ja ruotuun heti kotona! Kyllä tässä ihan hyvä tulos saadaan aikaseksi! 

Nyt leffan ja irttareiden pariin. Huomenna sitten lenkille JA salille, sillä näitä herkkuja en ole ehtinyt ansaitsemaan kun ollaan oltu koko päivä tien päällä. Hauskaa maanantai-iltaa kaikille :)

Tänään, reilu 6viikkoa "projektin" aloittamisesta, näytti vaaka -10,3kg!  Olipa tulos superdieetin osalta mitä tahansa, niin noita menetettyjä kymmentä kiloa en halua koskaan enää nähdä ja olen ylpeä siitä, että eka kymppi on rikottu! Antaa hurjasti lisätsemppiä seuraavan kympin nujertamiseen.

Oon ajatellut palkita itseeni jollain tapaa aina viiden kilon välein.Ekat viis kiloo selätettyäni, ostin istelleni uudet I-H-A-N-A-T salikengät. Nyt kävin päivittämässä ylikasvanutta kuontaloa taas vähän malliinsa. Seuraavaa kohdetta en ole vielä keksinyt, mutta pitää alkaa miettiä..

Sunnuntaina on ensimmäisen kummityttöni rippijuhlat. Jännä.. eihän tässä itse oo vanhentunu yhtään ja toinen jo rippikoulussa ;). Ajattelin antaa juhlissa itselleni luvan pieneen herkutteluun. On aika alkaa opetella silläkin saralla sitä kohtuutta, koska en mä ilman herkkuja meinaa loppuelämääni viettää. Täytyy vaan oppia, että kaikkea ei kahvipöydässä tarvi maistaa ja ihan jokaisessa arkipäiväisessä kahvipöydässä ei tarvii ottaa mitään. Juhlassa tämä kuitenki mun mielestä ok. Vielä pari viikkoa sitten mietin kauhulla miten selviän esimerkiksi nyt näistä rippijuhlista ilman ylilyöntiä, sillä olen aina ollut makean perään. Nyt olo on kuitenkin täysin luottavainen. Toivottavasti myös olen itse sen luottamuksen lujuinen. Kyse on kuitenkin niin yksinkertaisesta asiasta kuin itsekuri, enkä millään voi uskoa, että ainakaan näin pian näiden dieettiviikojen jälkeen homma repeis täysin käsiin. Eli luottavaisella mielellä lähden ns. normaaliin arkeen tän superin loputtua. Jos jotain liiallista lepsumista jossain vaiheessa alkaa olla ilmassa, niin ymmärrän sen toivottavasti itse, mutta lisäksi olen antanut miehelle täyden oikeuden mainita asiasta :) kyllä tästä hyvä tulee!

Smoothie rahkasta, kaurahiutaleista, mehukeitosta ja marjoista.

Yhtä mielenkiintoinen kokeilu kuin on näköinenkin :D Kukkakaalisosekeitto raejuustolla ja savustetulla lohella. Ei ole tullut uudestaan kokeiltua :D

Juustoinen munakas kesäkurpitsalla, punasipulilla ja kylmäsavulohella. Supernam! Munakkaat on ollu viime aikoina todella suosiossa. Helppoa, nopeaa ja täyttävää!

Rahkaa, mehukeittoa ja marjoja. Iltamussuttaminen on vaihtunut tähän settiin.

Kananmunanvalkuainen, parsakaalta, jääsalaattia, kurkkua ja savustettua lohta.

Tätä ja paljon muuta on viimeiseen kuuteen viikkoon mahtunut. Kukkakaali ja parsakaali oli alussa tosi kovassa käytössä ja alkoikin tulla korvista jo ulos. Nyt oon suosinut enemmän kesäkurpitsaa, sipuleita ja paprikaa. Sekä salaattia ja kurkkua tietenki. Proteiinin lähteenä mun ruokavaliolla lautasella on usein kalaa, kananmunaa, rahkaa, raejuustoa ja vähärasvaista juustoa. Vielä ei kyllästytä ja innolla odotan fitfarmin jatko-ohjeistusta. Päätin, että en jatka extraan, mutta en tietenkään meinaa palata entiseen! Oon saanut paljon oppia ja uskon pääseväni eteenpäin näillä eväillä itsekseni :)

Oli pakko kaivella alotuskuvan paita esiin ja kokeilla miten sen kanssa on edetty. Tää sairastaminen on vetänyt mielen vähän maahan kun ei ole päässyt treenaamaan ja painonkin putoominen on ollut hitaampaa nyt varmaan ihan siitä treenaamattomuudestakin johtuen. Tokihan se jossain vaiheessa tasottuu muutenkin, mut kun on kuullut muiden huimista suorituksista Superdieetillä, niin vähän ketuttaa. Omaan 10kg pudotukseen on vielä matkaa parisen kiloa, mutta onhan tässä vielä reilu viikko aikaa. Eiköhän treenaamaankin uskalla jo ensi viikolla. Ihan en ehkä jaksa uskoa tuohon -10kg tulokseen, mutta parhaani yritän. Tärkeintä kuitenkin se, että kadonneet sentit näkyy ainakin omaan silmään  kuvassa - paita ei kiristä enää samaan malliin. Hyvä tästä on jatkaa!

Nyt kyllä vähän tympii tämä sairastelu. Lapset on sairastellut ensin ja näyttää sama meno jatkuvan. Itse kuumeilin alkuviikosta ja kun muuten alkais olo olla ok, niin keuhkoputkia raastava yskä tuntuu vaan jatkuvan. Huomenna menen poistattamaan viisaudenhampaita ja se pistää treenin jäihin kans ainakin muutamaksi päivää. No, ehkä flunssa parantelis niiden päivien aikanamyös kokonaan ja pääsis sit kunnolla taas vauhtiin. 

Kuuden viikon superdieetistä alkaa huomenna viikko 5. Aerobiset on olleet kaksi viikkoa tauolla ja salille en ole tällä viikolla päässyt tän sairastelun vuoksi. Asetin alussa itselleni tavoitteeksi saada tiputettua superin aikana 10kg. Puolivälissä olin juuri ja juuri aikataulussa, mutta nyt ärsyttää jos tää liikkumattomuus aiheuttaa sen et en pääse tavotteeseen. Tiistaina pidin tankkauspäivän, jolla siis on tarkotuksena antaa lisäboostia aineenvaihdunnalle. Se olis ollut varmasti kammottava päivä ilman kuumetta ja flunssaakin, mutta nyt se muodostui ihan mahdottomaksi. En saanut sitä suoritettua ohjeen mukaan, koska en yksinkertaisesti saanut vedettyä sitä kaikkea ruokaa sisuksiini. Oon kuitenki ylpeä itsestäni, että en sortunut mihinkään dieetin ulkopuoliseen ja ne ruuat mitä en saanut alas korvasin tankkauksessa muutenkin käytetyillä aineksilla, jotka vaan sattui paremmin menemään alas. Eli ihan jees se kuitenki varmaan meni. Myöskin tulosta on alkanut tulla, sillä ennen tankkausta paino junnas lähes viikon paikallaan ja nyt näyttäis sille, etä pari kiloa saadaan miinusta taas tälle viikkoa. 

Mä oon kyllä just niitä kaikki-mulle-heti-nyt -tyyppejä, mut toivottavasti oppinut tässä vuosien varrella tajuumaan sen, että ei ne kilot parissa viikossa ole tähän varteen kertyneetkään, eli ei ne ihan hetkessä poiskaan lähde. Mun pitäis nyt myös osata ajatella tämä niin, et en ole varsinaisesti millään dieetillä, vaikka dieetillä olenkin. Kun on tavotteena muuttaa ne elämäntavat pysyvästi, niin ei sillä painon putoomisella ole niin kiire. Kyllä se sieltä alas tulee aikanaan. Tästä superdieetistä halusin vaan hakee hyvää starttia tälle projektille ja lisäksi tietysti FitFarmin tietotaito kiinnosti mua kovasti. Ja oonki oppinut paljon näiden viikkojen aikana kun olen vaan jaksanut lueskella tiimin vastauksia ihmisiä askarruttaviin kysymyksiin. Eli kaiken kaikkiaan, oon tyytyväinen osallistumisestani, vaikka en saavuttaisikaan tavotettani näiden viikkojen aikana. Mutta en mä senkään suhteen silti ole vielä valmis luovuttamaan, vaan painan päälle vähintään ruokavaliolla ja treenilläkin heti kun vaan tervehdyn kunnolla! Onhan tässä vielä kaksi viikkoa aikaa.